Menettelyihin tehtävät muutokset

Yleistä

Etuoikeusvaatimukset on tehtävä yhdessä EU-tavaramerkkihakemuksen kanssa (aikaisemmin ne voitiin tehdä hakemuksen jättämisen jälkeen). Vaatimusta tukevat asiakirjat on jätettävä kolmen kuukauden kuluessa hakemuksen jättämisen päivästä (aikaisemmin kolmen kuukauden kuluessa etuoikeusilmoituksen vastaanottamisesta). Jos asiakirjoja ei ole laadittu jollakin viraston kielellä, virasto voi halutessaan pyytää käännöstä asiakirjoista.

Lisäksi viraston käytäntö on muuttunut siten, että etuoikeusvaatimuksen sisältöä ei enää tutkita. Se pysyy pelkkänä vaatimuksena, kunnes siihen vedotaan ja vaatimus on tarpeen vahvistaa menettelyssä.

Yleistä

Hakijoilla on mahdollisuus vedota 7 artiklan 3 kohtaan toissijaisena tai vaihtoehtoisena vaatimuksena joko hakemusprosessin alussa tai myöhemmin sen aikana. Toissijaisen vaatimuksen etuna on, että se konkretisoituu ainoastaan siinä tapauksessa, että luontaista erottamiskykyä koskeva lainvoimainen päätös on kielteinen. Tämä antaa hakijalle mahdollisuuden vedota luontaiseen erottamiskykyyn ennen kuin hakijan on pystyttävä todistamaan käytössä saavutettu erottamiskyky. Käyttäjille koituu siis näytön kokoamisesta ja esittämisestä aiheutuvia kustannuksia vain jos se on välttämätöntä.

Yleistä

Suhteellisiin perusteisiin perustuvia toimenpiteitä koskevat tutkittavaksi ottamista ja toteennäyttämistä koskevat vaatimukset on järjestelty uudelleen selkeyden vuoksi, ja jotta EU:n tavaramerkistä annetun asetuksen 8 artiklan 6 kohdassa säädetty maantieteellistä merkintää koskeva erillinen peruste voitaisiin ottaa huomioon. Mitätöintimenettelyihin sovellettavia säännöksiä on mukautettu vastaamaan väitemenettelyn säännöksiä paitsi silloin, kun niiden väliset erot ovat perusteltuja menettelyiden eri luonteen takia. EU:n tavaramerkkiasetuksesta annetussa delegoidussa asetuksessa (EUTMDA) säädetään myöhässä esitettyjä todisteita koskevista puitesäännöistä. Lisäksi siinä kodifioidaan viraston käytäntö, joka koskee luopumismenettelyn väliaikaista keskeyttämistä ja vireillä olevan menettämis- tai mitättömyysmenettelyn päättämistä/jatkamista.

Yleistä

Selkeä esimerkki menettelyjen mukauttamisesta Internet-aikaan on väitteen tekijöiden tai mitätöintiä hakeneiden osapuolten mahdollisuus antaa todisteita viittaamalla verkkolähteeseen, kun todiste, joka koskee rekisteröityjä aikaisempia oikeuksia (esim. rekisteröidyt tavaramerkit, liike-elämässä käytetyt tietyt merkit tai maantieteelliset merkinnät) tai asiaa koskevan kansallisen lain sisältöä, on saatavilla verkosta viraston tunnustamasta lähteestä.

Tätä tarkoitusta varten virasto tunnustaa EU-maiden kansallisten ja alueellisten teollisoikeusvirastojen kaikki tietokannat, ja se pitää TMview:tä hyväksyttävänä portaalina, jonka kautta on pääsy kansallisiin virastoihin.

Yleistä

Enin osa todisteista voidaan 1. lokakuuta 2017 alkaen edelleen toimittaa millä tahansa EU:n virallisella kielellä. Jos esitettävän todisteen kieli ei ole menettelyn kieli, käännös vaaditaan nyt vain, jos virasto sitä pyytää (lukuun ottamatta hakemus-, rekisteröinti- ja uudistamistodistuksia tai asiaan liittyvän lainsäädännön säännöksiä). Virasto voi pyytää käännöstä omasta aloitteestaan tai toisen osapuolen perustellusta pyynnöstä. Todisteet saavutetusta erottamiskyvystä tai maineesta kuuluvat tähän ryhmään.

Kun kyseessä olevat todisteet ovat hakemus-, rekisteröinti- ja uudistamistodistuksia tai asiaan liittyvän lainsäädännön säännöksiä, ne on kuitenkin edelleen toimitettava menettelykielellä (tai käännettävä kyseiselle kielelle) alkuperäisen asiakirjan toimittamiselle asetetussa määräajassa.

Lisäksi EU:n tavaramerkistä annetun täytäntöönpanoasetuksen 25 artiklan mukaiset käännöksiä koskevat vaatimukset eivät ole yhtä vaativia kuin aiemmin. Jos osapuoli on ilmoittanut, että ainoastaan osat asiakirjasta ovat asiaankuuluvia, käännös voidaan rajoittaa kyseisiin osiin.

Näistä muutoksista on todellista hyötyä EU:n tavaramerkkijärjestelmän käyttäjille. Ne lisäävät taloudellisuutta, yksinkertaistavat menettelyjä ja alentavat kokonaiskustannuksia.

Yleiskatsaus

Jos asiamies tai edustaja rekisteröi EU-tavaramerkin ilman haltijan lupaa, haltijalla on nyt oikeus vaatia EU-tavaramerkin siirtoa itselleen (jollei asiamies tai edustaja pysty perustelemaan toimiaan). Aikaisemman EU-tavaramerkkiasetuksen mukaan haltijan ainoa tapa korjata kyseinen epäkohta oli mitätöidä tavaramerkki.

EU-tavaramerkkiasetuksen 21 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukainen uusi siirtomenettely noudattaa samaa järjestystä kuin mitätöintimenettelyt, jotka perustuvat EU-tavaramerkkiasetuksen 60 artiklaan. Tavaramerkin siirtäminen on korjauskeinona vaihtoehto mitätöinnille 1.10.2017 tai sen jälkeen. Mitätöintiä hakeva voi saman mitätöintimenettelyn puitteissa liittää mitätöintipyyntöön siirtopyynnön muilla perusteilla. Kyseisissä tapauksissa virasto tutkii ensin siirtopyynnön (paitsi jos kyseessä on EU-tavaramerkkiasetuksen 59 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukainen ehdoton mitättömyysperuste, jolloin kyseinen peruste tutkitaan ensin).

Yleiskatsaus

Viestintätapoja viraston ja asiakkaiden välillä on muutettu. Muutoksilla pyritään ottamaan huomioon viestintätekniikan viimeaikainen kehitys. Tämä koskee erityisesti seuraavaa:

• vanhentuneet viestintätavat on poistettu käytöstä; käytännössä tällä tarkoitetaan viestien toimittamista henkilökohtaisesti virastoon tai viraston postilaatikkoon
• ”sähköiset viestintävälineet” määritellään laajasti. Viraston pääjohtajan päätöksessä nro EX-17-4 viestinnästä sähköisillä viestintävälineillä määritellään, missä laajuudessa ja millaisin teknisin edellytyksin tällaisia viestintävälineitä voidaan käyttää.
• ”Kuriiripalvelut” on erikseen lisätty postin rinnalle sekä viraston lähettämien että vastaanottamien viestien toimitustavaksi.
• Viraston pääjohtajan päätöksen nro EX-20-9 voimaantulon myötä viraston viestintäkäytännöissä tapahtui merkittävä muutos. Faksia ei ole enää voinut käyttää viestinnässä EUIPOn kanssa 1.3.2021 alkaen. Päätöksen perustana oli se, että faksi ei enää ole teknisesti luotettava viestintäväline, sekä viraston tavoite tarjota käyttäjille nykyaikaisia viestintäkeinoja.

Yleistä

EUTMDA:ssa konsolidoidaan valituslautakuntia koskevat säännökset, jotka olivat aikaisemmin hajaantuneena eri lähteisiin, joista yksi oli komission asetus (EY) N:o 216/96 (valituslautakuntien menettelysäännöt). Tärkeimmät selvennykset ja muutokset koskevat perustekirjelmän ja vastineen sisältöä, vastavalituksia, valituslautakunnalle ensimmäistä kertaa tehtyjä kanteita ja esitettyjä tosiseikkoja tai todisteita, valituslautakunnan esille tuomia uusia ehdottomia perusteita, nopeutettuja menettelyjä ja valituslautakuntien organisointia ja rakennetta.

Yleiskatsaus

Sekä EU-tavaramerkkiasetusta että EU-tavaramerkeistä annettua delegoitua asetusta sovelletaan 1. lokakuuta 2017 alkaen. Erityisten säännösten soveltamista jatketaan kuitenkin tietyissä tapauksissa, joissa menettelyt on aloitettu ennen tätä päivämäärää, kunnes menettelyt saatetaan päätökseen. Molemmissa asetuksissa on näin ollen yksityiskohtaisia siirtymäsäännöksiä siitä, milloin uusia sääntöjä on sovellettava menettelyihin. Yleissääntönä on kuitenkin, että molempia asetuksia sovelletaan käynnissä oleviin menettelyihin 1. lokakuuta 2017 alkaen, ellei muuta mainita. Kaikki siirtymäsäännökset ovat tässä taulukossa.

Seuraava tiivistelmä voi olla erityisen kiinnostava: